Jos sä matkaat joskus kauas pohjoiseen
Missä kylmä viima rajaa piiskaa ulvoen
Vie terveiset hälle joka siellä asustaa

Hän kerran tiesi kuinka mua rakastaa

Jos lähdet pohjoistuulen viimassa
Kun joen kaislat jäätyneet on sateessa
Katso ystäväni onko hänen takkinsa
Niin lämmin että suojaa piinaavilta tuulilta

Vielä loistaako hänen hymynsä?
Valaiseeko yhä huoneen ympärillänsä?
Katso onko tallessa se kaunis ilonsa
On kallis myös muistoni sen valovoimasta

Mietin muistaako hän mua laisinkaan
Kovin sitä toivonut oon toisinaan
Ja muistaako hän mua kuten minä häntä vaan
Yön pimeydessä toisinaan, ja päivän valossa

Jos siis matkaat sinne kauas pohjoiseen
Missä kylmä viima rajaa piiskaa ulvoen
Niin tervehdi häntä joka siellä asustaa
Kerran hän tiesi kuinka mua rakastaa