Eipä mene mielestäni
eikä muistoista murene
armias ihana aika
jona lauloin ollen lassa
pikku piikana visersin
ilolla ihanan linnun
tuolla pilvien povella
vapahana, vaivatonna
vapaa vaivoista poveni
tuuin ennen tuulen lailla
kiiätin kipunan lailla

lennin lehtenä lehossa
perhosena pyörtänöllä
mehun maistelin makian
kukan kultaisen kupista
hopealta hohtavaisen

lennin lehtenä lehossa
mehun maistelin makian
kukan kultaisen kupista
hopealta hohtavaisen

Istuin ilona aholla
mehumiellä mättähällä
istuin kukkana keolla
lempästi leikitellen
suloisten sisarten kanssa
tyvenesti tuuiteltu
tuulen hengeltä tulevan
metisestä mantereesta

lempästi leikitellen
tyvenesti tuuiteltu
tuulen hengeltä tulevan
metisestä mantereesta

Lavon kuvana leholla
nukuin nurmilinnun lailla
rauha rakkahin rakensi
siirsi vierehen sijansa

eikä untani uhannut
huolilla heräjävillä
näillä suurilla suruilla
povea nyt polttavilla