Ja hän kiipesi vuorelle julistamaan sanomaansa.
Ja hän levitti kätensä näin sanoen...

Lapset kun paahtavat jykevää heviä,
äitien ilmeet on hämmästeleviä.
Pyydämme jotakin, vastaus on kieltävä.
Meidänkö on teidän paskanne nieltävä?
Nyrkillä poistamme viisaudenhammasta,
nuotioon tönäämme kakstoista vammasta.
Kusemme solistin hopeahuiluun,
mummoja potkimme hissikuiluun.

Me rakastamme, me kaipaamme toimintaa.
Vaan eihän täällä mitään tehdä saa.

Koulu on meille vain symboli rutosta,
todistuksessamme on kolme kutosta.
Vaan eipä kannata sen vuoksi sysiä,
väärinpäin kutoset on kolme ysiä.
Hölmöä muka, jos seisomme assalla,
naurettavampaa on työttömyyskassalla.
Tylsää on luukulta luukulle samoilla,
elämän kanssa ei kannata mamoilla!

Me rakastamme, me kaipaamme toimintaa.
Vaan eihän täällä mitään tehdä saa.

Niille jos sanomme: "Elämä on tollasta",
eno ja isukki tippuvat jollasta.
Mutkina suorat, kurvit ne suorina.
Tärkeintä on, että kuolemme nuorina.
Arasti kokeilen tyttöni rantua,
saisipa jonakin päivänä pantua.
Ei ole vampyyriainesta murkussa,
valtion hampaat on kaikkien kurkussa!

Meitä vain ohjaa rakkaus elämään.
Kuolema tulee, jos elämä kielletään.

Neekeri se on vain pikkusen tummempi,
ei hakaristi oo ristiä kummempi.
Diggaamme ainakin Jeesuksen hapsia,
ja säälimme onttoja opetuslapsia.
Perkele, vittu, helvetti, saatana,
mitähän mahdamme sanoa taatana?
Nyt enää pyytele emme, vaan otamme.
Fraasilla teidän me voitamme sotamme!

Meitä vain ohjaa rakkaus elämään.
Kuolema tulee, jos elämä kielletään.